Huhtikuussa Iso-Syötteellä

Olemme puolisoni kanssa olleet monena vuonna kevättalvella pääsiäisen aikoihin lumilomalla pohjoisessa. Monena vuonna nämä reissut ovat suunnanneet Rukalle Kuusamoon, mutta tällä kertaa päätettiin valita kohteeksi Iso-Syöte. Miltä Iso-Syötteellä näytti huhtikuussa?

Reissun yksi keskeinen ohjelmanumero oli laskettelu. Kevättalven reissuja etukäteen varatessa on aina vähän jännittävää, että millainen lumitilanne ja sää lopulta paikan päällä on. Lunta riittikin edelleen Syötteellä, mutta ensimmäisen kokonaisen reissupäivän +8 astetta vaikutti siihen, että laskettelurinteet olivat osittain melko mössöisiä. Seuraavina päivinä oli vähän viileämpää, jolloin laskettelukin sujui paremmin. Toki syynä saattoi olla sekin, kun rinteessä oli ensimmäistä kertaa koko kautena, niin tekniikka alkoi taas pikkuhiljaa löytyä.

Reissukohdetta valitessa en ollut kunnolla ajatellut, että paikan päällä on pelkästään ankkurihissejä, mikä on pieni miinuspuoli laskettelun kannalta ainakin omaan makuuni. Itse rinteet olivat tällaiselle jonkin verran aiemmin lasketelleelle harrastelijalaskettelijalle oikein sopivan tasoiset. Olen alunperin aloittanut laskettelun 8-vuotiaana ja heti tuo ensimmäinen laskettelureissu päättyi lääkärikäyntiin. Vaikka mitään vakavampaa ei tuolloin sattunutkaan, niin olen tuon tapaturman jäljiltä edelleen hieman varovainen rinteissä.

Kävimme myös Syötteen kansallispuiston puolella kävelemässä Teerivaaran kierroksen. Reitti oli tamppautunut pääosin sen verran kantavaksi, että ihan kävellenkin pärjäsi maastossa pääosin hyvin. Hieman polulta sivuun astuessa saattoikin sitten upota puoleen reiteen asti hankeen.

Majoituimme lähellä Iso-Syötteen huippua sijaitsevassa huoneistossa, jonka ikkunoista avautui melko huikeat maisemat. Kaiken kaikkiaan hienoista maisemista nauttiminen toi jo itsessään sisältöä lomareissuun!